Vilpitön ja helisevä

Taiteilija Outi Purolle eettisyys ja ekologisuus ovat aina olleet tärkeitä. Näiden arvojen pohjalle hän perusti myös yrityksensä. Mum’s työllistää kuutisenkymmentä käsityöläistä Etelä-Afrikassa, Intiassa, Kambodžassa ja Boliviassa.

Outi Puron sekarotuinen Ruusu-koira tervehtii häntä heiluen vieraita. Outi asuu lastensa kanssa Lauri Tähkän entisessä pop up -kaupassa, Lintukodossa, jonka hän siirrätti Aurakadulta Lietoon.

- Minulle tuli avioero ja tarvitsin lapsille ja itselleni uuden kodin. Ensimmäiset kolme kuukautta asuimme kolmen poikani kanssa 24-neliöisessä tupakeittiössä. Sitten valmistui lisäsiipi, jossa jokaisella pojalla on omat pienet kabinettinsa. Olen iloinen, että kotinikin on puoliksi kierrätetty - se sopii loistavasti arvoihini.

Outi on valopilkuksi valinnastaan iloinen ja yllättänyt. Hän tunnistaa kyllä itsestään peruspositiivisuuden.

- Olen vilpitön ja helisevä, Outi vastaa, kun häntä pyytää kuvaamaan itseään.

- Uskon ihmisistä hyvää. Helisevä olen nauruni takia. En halua ottaa asioita liian vakavasti. Toivon, että minussa yhdistyvät herkkyys ja vahvuus.

Luokanopettajasta taideoppiin

Ekologisen herätyksen Laitilasta kotoisin oleva Outi koki jo nuorena.

- Siihen aikaan ei käyty kirppiksillä, mutta suunnittelin ja ompelin itse melkein kaikki vaatteeni vanhoista kankaista tai muokkasin käytettyjä vaatteita mieluisiksi. Halusin pukeutua itse keksimälläni tyylillä, ja tein vanhasta ja olemassa olevasta uutta ja käyttökelpoista jo silloin.

Isän puolelta koko suku oli opettajia, joten Outistakin tuntui luontevalta hakeutua opettajankoulutukseen. Hän opiskeli luokanopettajaksi Jyväskylässä ja erikoistui kuvaamataitoon.

- Olin kuitenkin aina salaa haaveillut, että minusta tulisi kuvataiteilija, en vaan uskonut, että minusta olisi siihen. Haave kuitenkin eli, ja opiskelujen loppusuoralla mietin, että josko kuitenkin hakisin Turun piirustuskouluun. Ex-mieheni tsemppasi, joten laitoin paperit vetämään, ja yllättäen pääsinkin opiskelemaan.

Niinpä koko perhe, johon kuului tässä vaiheessa jo yksi tytär, muutti Turkuun ja Outi aloitti opiskelut silloisessa piirustuskoulussa, nykyisessä Taideakatemiassa.

Mum’s syntyi kuin vahingossa

- Hain kouluun grafiikan takia, mutta siellä ihastuinkin saveen ja menin kuvanveistolinjalle. Käytin töissäni roskalavoilta löytämiäni materiaaleja. Tykkäsin jo silloin siitä, että poisheitetyillä tavaroilla ja materiaaleilla oli tarina.

Hyvin pian Outin töihin tuli mukaan yhteisöllisyys. Hän toteutti muun muassa projektin, jossa leipoi ihmisten kanssa pullaa niin Helsingin rautatieasemalla kuin museoissakin. Yhteisöllinen tekeminen johti luontevasti siihen, että Outi haki myös Aalto-yliopistoon kuvaamataidonopettajalinjalle.

Opiskelujen ohessa Outi sai kolme lasta lisää. Hän limitti opiskelut, taiteen tekemisen ja lasten hoitamisen. Oleellista oli, että lapset olivat mukana melkein kaikessa. Siitä koko leipomisprojektikin lähti - sitä saattoi tehdä yhdessä lasten kanssa.

- Sitten aloin tehdä väitöskirjaani Aalto-yliopistoon. Lähdin osana sitä projektia Etelä-Afrikkaan leipomaan vuonna 2006 - jälleen yhdessä lasteni kanssa. Pienin oli silloin 2-vuotias.

Etelä-Afrikassa Outi tutustui käsityöläisiin ja ihastui.

- Yhdistimme voimamme. Minä olen käsitöissä heihin verrattuna ihan tumpelo, mutta tykkään piirtää. He taas ovat käsitöissä äärettömän taitavia, mutta halusivat valmiin mallin, jonka mukaan tehdä. Niinpä minä aloin piirtää heille juttuja, ja he toteuttivat ne perinteisin käsityömenetelmin.

Kankaana he käyttivät paikallisen t-paitatehtaan ylijäämämateriaalia, joka olisi muuten mennyt roskakoriin.

- Siitä se lähti - Mum’s syntyi ikään kuin sattumalta, mutta tavallaan kaikki minulle aiemmin tapahtunut johti sitä kohti.

Taideprojektista liiketoiminnaksi

Mum’sin alkutaipaleella Outi ei vielä tajunnut, miten loistava liikeidea hänellä oli. Itse asiassa hän ei ajatellut tekemistään lainkaan liiketoimintana vaan taiteena.

- Ja taidetta se on edelleen minulle. Mum’sin sydän on taidetta. Minulle kaikki liiketoiminnan pyörittäminen on ollut haastavaa, ja olen joutunut opettelemaan kantapään kautta, miten tästä tehdään taloudellisesti kannattavaa. Haluan kuitenkin tarjota töitä mahdollisimman monelle.

Ensimmäisen kerran Mum’sin töitä oli esillä Titanik-galleriassa. Käsityöläiset olivat kutoneet laukkuihin omakuvansa Outin piirrosten pohjalta, ja Outi kiinnitti jokaiseen laukkuun lapun, jossa kerrottiin sen tarina.

Pian näyttelyn jälkeen Turun ja Oulun taidemuseot pyysivät Mum’sin töitä myyntiin.

- Oleellista oli alussa hoksata, että tuotteiden pitää olla suomalaisten makuun. Siksi pyysin tunnettuja suomalaisia suunnittelijoita tekemää meille malleja. Nykyään minun ei tarvitse edes etsiä suunnittelijoita, vaan he tarjoutuvat itse tekemään töitä meille. Näin kävi esimerkiksi Teresa Moorhousen kanssa, jonka suunnittelemia tuotteita on kevään mallistossamme.

- Suunnittelijatkin ovat koko sydämellään mukana tässä. Meillä toimintatapa on hitaampi ja vaivalloisempi kuin isoilla toimijoilla, mutta vastapainoksi saa jotain muuta. Itse haluan tehdä yhteistyötä niin, että ihmiset ovat hyvällä mielellä, se on tärkeintä.

Eettisyys vie aikaa

Kun Outi aloitti yrityksensä, sanaa eettinen ei vielä ymmärretty.

- Sain paljon kirjeitä, joissa minua jopa haukuttiin siitä, että teetän tuotteita halvalla Afrikassa. Kun oikeasti teemme juuri päinvastoin - maksamme käsityöläisillemme kunnollisen korvauksen heidän tekemästään työstä.

- Käsityöläisemme tulevat kerran viikossa pajoihin tuomaan valmiita töitä ja hakemaan uusia tilauksia. He tekevät töitä kotonaan. Näin he säästävät työmatkakuluissa ja voivat hoitaa samalla perhettään. Heille maksetaan heti valmiista töistä, kun he luovuttavat ne pajan vetäjälle. Näin heillä on turvattu, säännöllinen toimeentulo.

Suurin osa Mum’sin tuotannosta on tällä hetkellä Intiassa, jossa kudotaan mattoja. Etelä-Afrikassa tehdään yksittäisiä tuotteita, Kambodžassa silkkikoruja ja Boliviassa alpakanvillatuotteita ja lasten leluja.

Suomessa Mum’silla on oma verkkokauppa ja jälleenmyyjänä Stockmann. Maailmalla jälleenmyyjiä on Englannissa, Hollannissa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Japanissa ja USA:ssa.

Mitä vastaat niille, jotka sanovat, että kyllähän sitä mielellään ostaisi eettistä, mutta kun se maksaa niin paljon enemmän?

- Esimerkiksi villamatoissa käytetään paikallista villaa, lampaat keritään perinteisesti rautasaksilla. Menetelmä on hidas, mutta eläimille miellyttävä. Me emme tee tehokkaasti, vaan ihmis- ja eläinystävällisesti. Siksi tuotteemme maksavat enemmän.

Pehmeät arvot

Outi iloitsee eniten siitä, että hän pystyy työllistämään käsityöläisiä. Tulojen myötä he voivat laittaa lapsensa kouluun, rakentaa ehkä itselleen paremman kodin.

- Meillä on yksi yhteinen maapallo. Koen, että minulla ja meillä kaikilla on vastuu siitä, että tuemme ihmisiä, jotka elävät vaikeammissa olosuhteissa kuin me itse.

- Minulla on jonossa käsityöläisiä, jotka haluaisivat pajoillemme töihin. Siksi yritänkin löytää aktiivisesti uusia jälleenmyyjiä ja markkinoida. Mitä paremmin tuotteemme menevät kaupaksi, sitä enemmän voin palkata uusia käsityöläisiä pajoihimme ja sillä tavalla tarjota työtä ja hyvinvointia yhä useammalle.

Outi uskoo siihen, että maailma on muuttumassa parempaan suuntaan, hitaasti mutta varmasti.

- Monet sanoivat minulle alussa, ettei pehmeillä arvoilla voi pärjätä liike-elämässä. Nyt olen osoittanut heille, että he olivat väärässä. Mutta olen ollut sisukas ja sitkeä.

Outin tärkeät vuodet

1995 Hertta syntyy Jyväskylässä

1999 Aaro syntyy Turussa

2000 aloittaa opiskelut piirustuskoulussa

2000 Eelis syntyy Turussa

2004 Aloittaa opiskelut Aalto-yliopistossa

2004 Arne syntyy Turussa

2006 Mum’s syntyy Afrikassa

2019 Mum’sille avautuu showroom Helsinkiin

Susanna Hartman, Päivi Himanen & Anna-Mia Myllykangas

Outista sanottua

Susanna Hartman, Asiakas, ehdotti Outia valopilkuksi

Olen ihastunut Mum’sin tuotteisiin ja yrityksen tarinaan. Outi on mielestäni aurinkoinen hyväntekijä, joka on yhdistänyt hienosti käsityön ja avustustyön. Mum’sin tuotteet ovat hienoja ja niitä arvostetaan. Tämä näkyy siinä, miten toimittajat ovat nostaneet niitä esille esimerkiksi sisustuslehdissä.

Päivi Himanen, Ystävä

Outi on valopilkku, koska hän on aidoista aidoin, ei mikään rivityyppi, vaan isolla sydämellä varustettu avarakatseinen nainen. Outi ei kuvia kumarra eikä hätkähdä pienestä, mutta on samalla herkkä aistimaan ympäristöä, ja hänellä on taito löytää kauneutta lähes mistä tahansa. Outilla on valoisa hymy ja hörsyävä nauru, ja hänellä on taito levittää ympärilleen hyvää fiilistä ja energiaa. Hän on ystävä, joka innostuu monesta aiheesta ja monenlaisesta tekemisestä. Outi on taitava nuorten kanssa ja saa tuntemaan, että olet parasta juuri sellaisena kun olet.

Anna-Mia Myllykangas, Lapsuuden ystävä

Outi jos joku on valopilkku! Outi huomioi poikkeuksetta ihmiset positiivisesti ja levittää hyvää mieltä. Vaikka ’pilkku’ on minusta kyllä liian pieni sana. Oikeampi valon vertaus voisi olla loistemajakka - Outi on pitkälle kurkottava suunnannäyttäjä, joka valaisee ja viitoittaa muille kulkijoille reittiä. Rohkeana ja vahvana - säässä kuin säässä.