”Rakastan taikaa ja fantasiaa”

Kuvataiteilija Sibel Kantola on kulkenut pitkän tien Turkista Suomeen. Nyt hänellä on Kaarinassa Mökki Galleria, jonka satumaisessa ilmapiirissä hän tekee kuvituksia lastenkirjoihin.

Suloisen punamullatun mökin sisällä avautuu satujen ihmemaa. Mökki Galleria on Sibel Kantolan luomus, taianomainen, kodikas ja kaunis tila, jossa järjestetään tapahtumia ja jonka seinällä taidenäyttelyt vaihtuvat kuukausittain. Myynnissä on Sibelin satukirjoja, kortteja ja taidetta sekä paikallisten käsityöläisten tuotteita.

Sibel ottaa jokaisen vieraan avosylin vastaan, juttelee ja kertoo mökistä ja seinillä esillä olevasta taiteesta. Moni piipahtaa paikalle paetakseen hetkeksi maailman hälyä.

Tänä syksynä Mökki Galleriassa on järjestetty muun muassa J.J De Nierin herkkuiltoja, joissa ihmisille tarjottiin kymmenen ruokalajin yllätysmenu. Minna Twicen hyvän olon konserttisarjasta on jäljellä vielä yksi konsertti joulukuussa.

Sibel haaveili vuosikausia omasta galleriasta - oikeastaan siitä lähtien, kun hän muutti Suomeen.

- Se oli silloin ihan mahdoton unelma. Millä minä olisin voinut pyörittää galleriaa, hoitaa lapsia ja tehdä töitä. Kaikki vanhat, kauniit rakennukset tuntuivat olevan kaukana saaristossa, joten se olisi edellyttänyt koko perheen muuttoa, eikä se ollut mahdollista.

Kaksi vuotta sitten unelma toteutui, kun Sibel sattumalta huomasi, että myynnissä oli ränsistynyt 1800-luvun torppa.

-Ei kukaan halunnut ostaa tätä, koska talo vaati niin mittavan remontin. Ja onhan tämä pienikin, vaikka aikoinaan tässä asui kuusilapsinen perhe.

Nyt Sibel on sisustanut mökin vanhoilla, kauniilla huonekaluilla. Graafikon, kuvittajan ja taiteilijan oma työpiste sijaitsee myös mökissä, sen peräkammarissa.

Satukirjojen kuvittaja

Sibeliltä ilmestyi syksyllä kolmas hänen kuvittamansa satukirja Järven rannan jättiläinen. Siinä kaksi pientä lasta opettaa jättiläisen uimaan. Syvemmällä tasolla kirja käsittelee ennakkoluuloja. Tekstin on tehnyt Ian Bowie. 

- Tekstit ovat niin hauskoja ja jännittäviä, että niihin on ollut helppo lähteä piirtämään kuvitusta. On ihanaa, kun satukirjan sivulla voin olla ihan vapaa - voin mielikuvitella mitä tahansa.

Sibelillä on työn alla kolme uutta lastenkirjaa.

- Yksi on pupukirja, jolle antaisin söpöysvaroituksen. Siitä tulee ihana. Toinen kirja kertoo hunajasta, johon kolme karhua on laittanut taikaa. Kyseinen hunaja on myynnissä galleriassa. Kirjaan tulee myös hauskoja tehtäviä.

- Rakastan fantasiaa ja taikaa. Ja on ihanaa, kun satukirjassa voi leikitellä ja tehdä kaunista, jopa koristeellista.

Sibel haluaa inspiroida muita. Usein hänen projektinsa myös kasvavat ulos kirjan sivuilta.

- Edellisen kirjan pohjalta teimme myös näytelmän, jota esitimme metsässä päiväkoti-ikäisille.

Moskovan kautta Yhdysvaltoihin

Sibel on syntynyt Etelä-Turkissa, meren rannalla. Lapsuuden maisemat ovat rakkaita ja kulkevat mukana jatkuvasti. Kun Sibel täytti seitsemän vuotta, perhe muutti Ankaraan, valtavaan suurkaupunkiin, ja sieltä muutamien vuosien päästä Moskovaan. Sibel kävi ranskankielistä koulua, mutta oppi myös venäjän kielen.

Suomi oli ihan vahinko, suunnitelma Z.

- Elimme Moskovassa, kun Neuvostoliitto oli hajoamassa. Jonotimme kaikkea ja kaikkialle. Sitä vaan asetuttiin jonoon kaupan eteen ja koskaan ei tiennyt, mitä sieltä sai, eikä nähnyt, mitä edellä asioiva oli saanut. Kerran äiti tuli kotiin valtavan banaanisäkin kanssa.

Sibelin äiti asuu edelleen Moskovassa, isä kuoli pari vuotta sitten.

Lukion jälkeen Sibel muutti Yhdysvaltoihin ja opiskeli graafista suunnittelua Louisvillen yliopistossa Kentuckyssä. Opiskelupaikan valinta oli kohtalokas, sillä samaisessa yliopistossa väitöskirjaansa valmisteli muuan suomalainen Jussi.

- Suomi oli ihan vahinko, suunnitelma Z. Minun piti mennä valmistumisen jälkeen Ranskaan töihin, sillä olin käynyt Moskovassa ranskankielisen lukion ja opiskellut yliopistossakin sivuaineena ranskaa.

- Turku teki minulle taikatempun. Jussi toi minut tutustumaan Suomeen ja rakastuin Turkuun, joka oli kesällä niin kaunis. Pyöräilimme Aurajoen vartta ja ajattelin, että tämähän on ihana kaupunki. Kun sitten vielä tapasin Jussin vanhemmat ja huomasin, kuinka ihania ihmisiä he ovat, olin myyty. Ajattelin, ettei noin ihanilla vanhemmilla voi olla ihan mahdotonta lasta.

Eteläkorealaiset lumoutuivat

- Minun oli vaikea löytää Suomesta töitä, vaikka olen valmistunut graafikoksi. Mutten halunnut jäädä toimettomana kotiin, vaan perustin oman toiminimen. Yritin niin kovasti saada asiakkaita, mutta ilman suomen kieltä se oli hankalaa.

Sitten Sibel tutustui taiteilijoihin ja alkoi tehdä heidän kanssaan yhteisiä taideprojekteja.

- Minulla on ollut paljon pettymyksiä, mutta sitten on ollut myös ihania ihmisiä, jotka ovat ottaneet mukaan.

Sibel on pitänyt paljon näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla. Kaikista eniten hänen töihinsä hullaantuivat eteläkorealaiset, kun perhe muutti miehen työn perässä sinne.

- Se oli taideuralleni suuri käänne, sillä eteläkorealaiset rakastivat teoksiani.

Alku oli vauhdikas. Heti Koreaan muuton jälkeen ovikello soi ja ovella seisoi naapurin rouva. Kun paikalliset olivat kuulleet, että naapuriin on muuttamassa taiteilija, he olivat organisoineet lapsille taidekerhoja, joita Sibel tulisi vetämään.

- Yht´äkkiä minulla oli töitä. Tervehdyskäynnin toinen yllätys oli vielä erikoisempi. Kun rouva kysyi nimeäni ja kerroin olevani Sibel, hän haukkoi henkeä ja järkyttyi. Minä kysyin, mikä nyt on hätänä ja naapuri kertoi, että nimeni on koreaksi hirvittävä kirosana. Hän vaati, että minun piti siinä samassa keksiä itselleni uusi nimi, jotta voin toimia Etelä-Koreassa taiteilijana ja opettajana.

Sibel mietti hetken ja sanoi, että kai hänen sitten pitää olla Elisa.

- Soitin vanhemmille ja kerroin, että teillä on nyt uusi tytär, Elisa. He olivat hämmentyneitä, mutta isä oli mielissään, koska hänen lempikappaleensa oli aina ollut Für Elise.

- Valitettavasti Etelä-Korea ei sopinut lapsillemme. Vanhempi poika joutui silmätikuksi koulussa ja jouduimme ottamaan hänet kotikouluun. Muutenkin lasten elämä oli siellä kovin kilpailuhenkistä, koulun jälkeen he menivät kerhoihin ja harrastuksiin ja kotiutuivat vasta ennen puolta yötä. Minä olin nuorimman lapseni kanssa yksin leikkipaikoilla - kaikki muut harrastivat tavoitteellisesti jossain.

Perhe päätti siis kahden vuoden kuluttua palata Suomeen.

Vapaana Suomessa

Sibelin lapset ovat nyt jo 18-, 13- ja 6-vuotiaita.

- Lasten vapaus tekee meidät vapaiksi. Kun lapset voivat Suomessa mennä ja kulkea vapaasti, minullekin on jäänyt enemmän aikaa toteuttaa omia unelmiani. Olen hyvin kiitollinen tästä elämästä.

Suomi on tullut avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi niiden 19 vuoden aikana, jotka Sibel on täällä asunut. Monia muitakin hyviä asioita on tapahtunut.

- Silloin alussa kaupoista oli mahdotonta löytää itämaisia ruokatarvikkeita, nyt se on ihan helppoa.

Sibel kokee, että Suomi on vapaa maa.

- Tämä maa tarjoaa jokaiselle vapauden olla oma itsensä, sinua ei yritetä tukahduttaa, vaikka olet erilainen.

Sibel arvostaa elämää, joka hänellä on, kaikkia ihmisiä ja asioita.

- Oleellista on, että katsoo eteenpäin ja jättää traumat taakseen. Jos pitää kiinni traumoista ikuisesti, siinä menee elämä hukkaan. Minä olen tietoisesti valinnut, etten halua olla vankina ongelmien kanssa - olen vapauttanut itseni menemään eteenpäin.

- Mieheni on ollut suuri tuki minulle ja mahdollistanut sen, että voin tehdä juuri sitä, mistä unelmoin. Pettymystenkin aikana hän aina uskoi taitoihini enemmän kuin minä itse.

Sibel kokee hyväksi sen, että kaikki ei ole sujunut ihan helposti.

- Kultaisella tarjottimella tarjottu on tylsää. Asiat tuntuvat arvokkaammilta, kun niiden eteen joutuu ponnistelemaan.

Sibelin tärkeät vuodet

1978 syntyy Turkissa turkkilais-bulgarialaiseen perheeseen.

1989 muuttaa perheen kanssa Moskovaan.

1999 valmistuu graafiseksi suunnittelijaksi Louisvillen yliopistosta.

2000 muuttaa Suomeen ja pitää ensimmäisen yksityisnäyttelyn Ateljé Kapsäkissä Vaasassa.

2000 perustaa oman graafisen suunnittelutoimiston, Belgrafik Oy:n.

2009 muuttaa perheen kanssa kahdeksi vuodeksi Etelä-Koreaan.

2017 perustaa Mökki Gallerian Kaarinaan Museoviraston suojelemaan, hylättyyn Aallon mökkiin.

Sibelistä sanottua

Kirsi Linnamäki, ehdotti Sibeliä Valopilkuksi

Sibel on positiivinen ja innostava, hän säteilee hyvää oloa ympärilleen. Tunnen Sibelin työkaverina ja ystävänä. Sibelin monikulttuurinen tausta näkyy hänen elämänasenteessaan ja suhtautumisessaan muihin ihmisiin. Hän on aina positiivinen ja innostava, kuunteleva ja empaattinen. Hänellä on aina aikaa muille ihmisille. Hän ei ole koskaan tylsä, ja hän säteilee iloa ja hyvää oloa ympärilleen. Sibel luo gallerian emäntänä mökkiin ainutlaatuisen, mutkattoman tunnelman. Galleria ja hänen seuransa ovat kuin keidas kiireiselle ihmiselle.

Minna Aalto, Sibelin ystävä

Sibel on utelias, välittävä esteetikko, aidosti kiinnostunut ihmisistä ja ideoista. Hänen ratkaisukeskeisyytensä on vaikuttavaa! Ystävyydessämme on tilaa elämän kaikille sävyille, vaikka kupliva ilo kohdatessamme saakin usein yliotteen. Sibel kuuluu elämäni ehdottomiin väripilkkuihin.

Karita Kauppila, Sibelin ystävä ja naapuri

Sibelillä on aina jotain hyvää ja kaunista sanottavaa kaikille, aivan kaikille. Hän on iloinen, hauska, empaattinen ja hyväsydäminen. Hänen seuransa on rehellistä ja läsnäolevaa, tunnet olevasi tervetullut. Olen onnellinen, että saan asua sellaisen enkelin naapurissa. Kiitos Sibel, että olet olemassa!