Klovni tuo ilon sairaalaan

- Tämä on vahvasti hetkessä elämistä. Minun pitää huomioida lapsi ja hänen vointinsa, perhe, sekä hoitohenkilökunta. Nämä asiat määrittelevät sen, miten lähden kussakin tilanteessa rakentamaan yhteistä leikkiä, toteaa sairaalaklovnina toimiva Kaisa Koulu.

Sairaalaklovni Mutkalalla heittää keltaisen silkkihuivin ilmaan ja alle kymmenen vanha poika pyydystää sen hienosti kädelleen.

- Opetatko minutkin ottamaan huiveja kiinni noin taitavasti, sillä minun pitäisi esittää valokuvaajalle huivitemppu, Mutkalalla pyytää ja poika ryhtyy hänen valmentajakseen.

Olemme Tyksin röntgenosastolla, missä poika odottaa tutkimuksiin pääsyä. Mutkalalla houkuttelee pojan mukaan leikkiin ja pian kumpikin heittelee huiveja nauraen. Leikki tempaa mukaansa ja aika unohtuu. Tätä muun muassa on sairaalaklovnin työ: leikki voi viedä lapsen ajatukset pois ikävistä tutkimuksista.

Leikkiä lapsen ehdoilla

Kaisa Koulu työskentelee sairaalaklovnina kaksi päivää viikossa, tiistaisin ja keskiviikkoisin. Klovnipäivä alkaa aamulla samoilla rutiineilla. Ensimmäiseksi Kaisa silittää klovnivaatteet, pesee hampaat, pukee vaatteet ja meikkaa. Kaisan sairaalaklovnimeikki on varsin kevyt, lähinnä vain punaa poskissa - mutta klovnilookin ehdoton somiste on punainen nahkanenä.

Klovnius on rooli, jonka Kaisa pukee ylleen sairaalan pienessä huoneessa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että hän muuntautuu Kaisasta Mutkalallaksi, samalla vaihtuu ulkonäkö ja jopa kävelytyyli ja puhetapa. Punanenä myös suojaa Kaisaa.

- Kun puen nenän aamulla, omat henkilökohtaiset asiani jäävät mielestä. Tietysti tähän vaikuttaa paljon oma energia ja vireystila, välillä rooliin sonnustautuminen käy helpommin ja välillä joudun tekemään enemmän töitä sen eteen. Toisaalta nenä suojaa myös toisinpäin: ne asiat, joita koen täällä sairaalassa, eivät tule kotiin niin herkästi.

Jokainen klovni toimii vähän eri tavalla, omasta persoonastaan käsin. Jokainen kohtaaminen on omanlaisensa ja ainutlaatuinen.

- Leikki ei ole aina äänekästä ja vauhdikasta, vaan se voi olla myös rauhallista ja turvaa tuovaa. Se voi olla väline keskustelun avaamiseen. Sairaalaklovnin työssä tulee pysytellä avoimena ja läsnäolevana, jotta osaa reagoida pieniinkin signaaleihin.

Aamupäivisin klovnit kiertävät yksin ja osallistuvat hoitohenkilökunnan toiveiden mukaisesti erilaisiin toimenpiteisiin ja iltapäivisin he kiertävät osastoja pareittain tietyn aikataulun mukaisesti.

Leikki voi viedä lapsen huomion pois toimenpiteestä ja rohkaista. Klovnin, lapsen, vanhemman ja hoitohenkilökunnan yhteinen leikki jättää lapselle usein myönteisemmän kokemuksen toimenpiteestä ja sairaalasta.

Ammattimaista toimintaa

Suomeen sairaalaklovnit rantautuivat 2000-luvun alussa. Kaisa mietti jo silloin mukaan hakemista, kun kuuli kollegalta toiminnasta. Hän oli kiinnostunut taiteen soveltavista menetelmistä ja yhteisötaiteesta, joten sairaalaklovnin työ tuntui mielenkiintoiselta.

- Esikoiseni oli silloin ihan pieni ja ajattelin lopulta, ettei ajankohta ollut kovin hyvä. Toisen kerran mietin mukaan lähtemistä vuonna 2011, kun Oulussa järjestettiin sairaalaklovnien hakutilaisuus, mutta silloin lapseni astma oireili niin pahasti, että en päässyt lähtemään pääsykokeeseen.

-Tämä on unelmatyö. En pysty kuvittelemaan, että jaksaisin tehdä taiteilijan työtäni pelkästään esittävän taiteen sisällä.

Lopulta Kaisa osallistui vuonna 2015 Turussa alkaneeseen sairaalaklovnikoulutukseen ja valmistui keväällä 2016. Silloin kurssille haki satakunta halukasta klovnia, joista viisi otettiin koulutukseen. Tällä hetkellä Turussa toimii neljä sairaalaklovnia ja koko maassa 26.

Sairaalaklovnien toiminnan mahdollistavat erilaiset tuet, lahjoitukset ja jäsenmaksut. Yhdistyksen suurin rahoittaja on ollut STEA (aiemmin RAY). Myös osa sairaaloista osallistuu suoraan kustannuksiin kohdentamalla saamiaan lahjoituksia sairaalaklovnitoimintaan.

Kaisa korostaa sitä, että työ on ammatillista. Sairaalaklovneilla on jatkuvasti myös ammatillista täydennyskoulutusta.

- Moni ajattelee edelleen, että teemme arvokasta vapaaehtoistyötä, mutta sairaalaklovnius on ammatti. Meidät koulutetaan perinpohjaisesti ja kaikki alalla toimivat ovat ammatiltaan esiintyviä taiteilijoita.

Lapset tuovat iloa

- Minulle sairaalaklovnius on avoimuutta, läsnäoloa, kuuntelua ja herkkyyttä toimia erilaisissa tilanteissa, improvisaatiota, leikkiä ja ihmettelyä. Klovni pystyy tuomaan sairaalan sisään jotain sellaista, mikä voi kuormittavissa ja hankalissa tilanteissa unohtua.

- Me saatamme olla lapselle hoitomaailmassa ainoat aikuiset, jotka lähestyvät häntä muuten kuin diagnoosin kautta. Meille lapsi on vain lapsi, ei potilas, vaikka toki on tärkeää, että tiedämme taustat ja lapsen sairauden luonteen.

- Totta kai tulee tilanteita, jotka menevät ihon alle ja minä klovnihahmoni takana liikutun. Mutta sehän on vain inhimillistä.

Monet ovat kysyneet Kaisalta, eikö työ ole valtavan rankkaa. Että miten sitä jaksaa.

- Lapset antavat meille klovneille valtavasti iloa ja energiaa - samoin heidän perheensä. Ei minusta tunnu, että minä olisin tässä työssä antavana osapuolena, vaan päinvastoin.

Tanssi kuuluu kaikille

Kaisa on valmistunut Turun konservatorion tanssilinjalta lähes 20 vuotta sitten. Heti valmistumisen jälkeen hän alkoi tehdä soveltavaa taidetta ja vetää yhteisöllisiä projekteja.

- Minulla on aina ollut uteliaisuus erilaisten ihmisten kohtaamiseen. Minua kiinnostaa kehollisuuden, liikkeen ja tanssin moni- naisuus ja mahdollisuudet kaikissa ihmisissä erilaisista lähtökohdista tarkasteltuna.

Kaisan ensimmäinen yhteisöllisen tanssin ryhmä oli ensi- ja turvakodissa äiti- ja lapsiryhmä 2000-luvun alussa. Sen jälkeen hän alkoi vetää tanssiprojekteja erilaissa potilasjärjestöissä, hoitolaitoksissa, kouluissa ja päiväkodeissa.

- Tajusin, että tanssi ei kuulu pelkästään ammattilaisille tai harrastajille, vaan se kuuluu kaikille ihmisille, Kaisa toteaa.

Vuodeosastolla makaavan potilaan tanssi voi olla ulospäin tosi pientä liikettä, mutta se ei ole yhtään sen vähemmän merkityksellistä.

- Kun näen erilaisten erityisryhmien liikkuvan, koen usein olevani etuoikeutettu saadessani nähdä kaiken sen. Tämän takia olenkin urani aikana tehnyt myös yhteisöllisiä tanssiteoksia, joissa esiintyjinä on ollut erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä.

Oma jaksaminen

Vilkkaimpiin klovnipäiviin voi mahtua kaksikin sataa kohtaamista. On siis luonnollista, että työpäivän jälkeen Kaisalla voi olla ihmisähky.

- Huomaan, että sairaalaklovnityöpäivien jälkeen haluan usein olla enemmän läsnä myös omille lapsilleni. Kotona muut hommat jäävät toissijaiseksi ja leikin tiiviimmin 4-vuotiaan kuopukseni kanssa. Ehkä se johtuu siitä, että sairaalapäivät muistuttavat itseä aina asioiden tärkeysjärjestyksestä, eli siitä, millä asioilla oikeasti on väliä.

Työpäivät ovat niin kuluttavia, että Kaisa harvoin jaksaa niiden jälkeen tavata ystäviä tai harrastaa jotain.

- Muistuttelen jatkuvasti itselleni, että pitäisi muistaa huolehtia myös omista ystävyyssuhteista. Vaikka tykkään olla ihmisten kanssa, olen oikeastaan aikamoinen kotirotta. Tässä elämänvaiheessa on tärkeää, että hyväksyn elämän realiteetit ja ajan puutteen. Turha tässä on pingottaa ja yrittää venyä johonkin suorituksiin. Sen sijaan haluan napata jokaisesta hetkestä sen hyvät puolet.

- Haaveilen usein monistakin asioista, joita haluaisin tehdä, mutta kyllä ne yleensä haaveeksi jäävät. Liikun työssäni huomaamatta paljon ja usein lepo onkin se, mitä työpäivän jälkeen kehoni ja mieleni eniten kaipaavat. Yksi latauspistokkeeni on arki-iltaisin sohvannurkassa mieheni kainalo.

Kaisa osaa nauttia pikkujutuista: omien energioiden täyttämiseen riittää se, että hän pääsee välillä yksin kauppaan tai lenkille.

Monet ihmiset ovat vuosien saatossa sanoneet Kaisalle, että hän on tavattoman iloinen ihminen.

- Tiedän omaavani valoisat piirteet, mutta minulle itselleni hyvä olo, iloisuus ja onni on paljon muuta kuin iloiset, nauravaiset kasvot. Ilossa voi olla myös syvempiä sävyjä, Kaisa sanoo.

Kaisan tärkeät vuodet

1980 syntyy Turussa
1999 valmistuu tanssitaiteilijaksi
2002 esikoinen syntyy
2005 2. lapsi syntyy
2010 2012 2016 työskentelee valtion 1-vuotisella taiteilija-apurahalla
2011 Läntisen tanssin aluekeskuksen Tanssikummi-työskentely hoitolaitoksissa alkaa
2014 3. lapsi syntyy 2016 Turun kaupungin koulu- ja päiväkotitaiteilijan työ alkaa
2016 valmistuu sairaalaklovniksi

Kaisasta sanottua

Ville Niutanen, Sairaalaklovnit ry:n toiminnan johtaja

Kaisa Koulu eli klovnitohtori Mutkalalla on valopilkku sanan varsinaisessa merkityksessä. 20-vuotisen uransa aikana hän on toiminut aktiivisesti sekä esittävän taiteen että soveltavan taiteen kentällä. Hän on toteuttanut liikkeellisiä yhteisöteoksia ja lukuisia lapsille suunnattuja tanssiteoksia sekä toiminut freelance-tanssijana. Soveltavan taiteen kentällä hän on työskennellyt kaiken ikäisten parissa - tehnyt erilaisia yhteisöllisiä tanssiprojekteja moniin  erityisryhmiin ja potilasjärjestöihin, toiminut Läntisen tanssin aluekeskuksen Tanssikummina ja työpajaohjaajana vanhustenhoitolaitoksissa, kehitysvammaisten päiväkeskuksessa, terveyskeskuksen vuodeosastoilla, kouluissa ja päiväkodeissa.

Taina Ahlgren, lääkintävahtimestari, kipsimestari, Tyks

Mutkalalla käy yleensä aina keskiviikkoisin sovitusti piristämässä pikku potilaita kampurapolilla. Mutkalallan läsnäolo helpottaa meidän työskentelyämme hyvin paljon. Aurinkoisella, hyväntuulisella olemuksellaan hän häivyttää lapsen pelkoa ja vie yleensä huomion kokonaan pois kipsaamisesta. Mutkalalla on aina tervetullut ja vaikka potilas ei niin pelokas olisikaan, on ihanaa, että hän piristää lasten ja henkilökunnan päivää hyväntuulisella höpsötyksellä. Sairaalaklovnit tekevät arvokasta työtä.

Kari Jagt, Sairaalaklovnit ry:n taiteellinen johtaja

Kaisan myönteisen energinen ote on iso voimavara sairaalaklovnityössämme. Kaisa on luotettava, huumorintajuinen ja kerrassaan mahtava työtoveri.