Olen sekä henkilökohtaisella että ammatillisella mielenkiinnolla seurannut aurinkosähkön rynnistystä Suomeen. Sekä yksityisasiakkaille suunnatuilla rakentamismessuilla että energia-alan ammattilaistapahtumissa aurinkopaneeleita ja niihin liittyviä palveluita on runsaasti esillä.
Aurinkosähköjärjestelmiä kaupitellaan ympäri Suomen jopa ovelta ovelle menetelmällä. Kaikki argumentit eivät kestä auringonvaloa ja pettymyksiäkin on jo tullut.
Olen huomannut selkeitä eroja siinä, kenen kannattaa investoida aurinkosähköjärjestelmiin. Kaikkein kannattavinta tämä näyttäisi olevan suurille sähkönkäyttäjille (kauppakeskukset ja muut yrityskiinteistöt) sekä maatalousyrityksille. Näissä kohteissa tuotanto pystytään käyttämään kokonaan itse ja näin vältytään toimitusvarmuusvaatimusten kanssa painivien sähkönjakeluyhtiöiden, aina omansa vaativan verottajan sekä markkinaehtoisen sähkönmyyntiyhtiön laskujen maksamiselta oman tuotannon osalta. Yrityksillä on myös mahdollisuus saada investointitukea kymmeniä prosentteja hankkeen kustannuksista. Näissä kohteissa on usein lisäksi mahdollisuus siirtää tarvittaessa sähkökulutusta oman tuotannon ajalle ja näin saavuttaa lisäsäästöjä.
Kotitalouksille omaan käyttöön menevä sähkö auttaa kuluttajaa säästämään sekä siirto-, vero- että sähkönmyynnin maksuista. Investointitukia ei makseta, mutta asennuksen hinnasta saa kotitalousvähennystä. Kustannus tuotettua kilowattituntia kohden on suurempi kuin yrityksillä johtuen pienemmästä yksikkökoosta ja työläämmästä asennuksesta. Investoinnin tuotto jää varsin vähäiseksi, perustelut järjestelmän asentamiseksi löytynevätkin jostain muualta.
Kaikkein kehnoimmin ovat asiat suomalaisten suosimassa asumismuodossa, asunto-osakeyhtiössä. Asennukseen ei saa tukea, ei myöskään investointiin. Taloyhtiön oma kulutus on pieni, joten tuotannosta menee helposti merkittävä osa verkkoon. Tällaista järjestelmää on erittäin vaikea saada kannattavaksi.
Pitkässä juoksussa voi hyvin olla, että aurinkosähköstä tulee merkittävin energialähde. On oletettavaa, että paneeleiden tuotantomäärien kasvu ajaa kustannusta erittäin alhaiselle tasolle. Aurinkosähkötuotannon lyhytaikainen vaihtelu voitaneen kampittaa käyttämällä esimerkiksi ajoneuvokäytöstä poistettuja akkuja. Pitkäaikaisen varastoinnin voisi ratkaista muuntamalla sähkö nestemäiseksi polttoaineeksi tai jopa proteiiniksi. Samalla päästäisiin ylimääräisestä hiilidioksidistakin eroon.
Aurinkosähkölle voi siis povata menestyksekästä tulevaisuutta. Ihan kaikkien ei vielä kannata siihen lähteä investoimaan, mutta yrityksille tuotto on nyt jo parempaa kuin moni perinteisempi sijoituskohde.
Jari Hallivuori
Sähkönhankintapäällikkö
Yleissähkömittauksessa sähkö maksaa aina saman verran (24/7). Se on tyypillisin sähkön mittaustapa pienissä asunnoissa, esim. kerros- ja rivitaloissa.
Yösähkö
Yösähkömittauksessa sähköllä on kaksi eri hintaa vuorokaudessa: päiväenergiaa mitataan esim. klo 07-22 ja yöenergiaa klo 22-07. Jakeluverkkoyhtiöiden aikajaotuksissa on eroja, mikä on hyvä huomioida kulutusta arvioidessa. Yösähkömittaus on hyvin usein käytössä rivi- ja omakotitaloissa, joissa pääasiallinen lämmitystapa on suorasähkölämmitys.
Kausisähkö
Sähköä voidaan mitata myös vuodenajan mukaan talvipäiväenergiana ja muun ajan energiana. Tätä mittaustapaa suositaan omakoti- tai vapaa-ajanasunnoissa, joissa on vesikiertoinen, varaava lattialämmitys ja kaksiaikainen mittaus. Kesäkausi ja talviyöt ovat edullisimpia ajankohtia käyttää sähköä.
Laskuri laskee neliömääräiset kaukolämmön kustannukset vuositasolla Energiateollisus ry:n määrittelemissä tyyppitaloissa (Omakotitalo, Rivitalo / pienkerrostalo, Kerrostalo). Hinnat sisältävät alv. 24 % ja ovat suuntaa antavia. Hinnat sisältävät lämmityksen sekä lämpimän käyttöveden lämmityksen.
Todellisuudessa kuukausitasolla kustannukset vaihtelevat, sillä Turku Energia käyttää energiahinnoittelussa vuodenaikojen mukaan vaihtuvaa kausihinnoittelua. Luku kuvaa siis keskimääräisiä lämmityskustannuksia.
