Roosa Närhi

Nuorempien esikuva

22.02.2019 // Teksti Pirkko Soininen // Kuvat Mikael Soininen

Kun Roosa Närhi lähti 13-vuotiaana kokeilemaan kaupungin tarjoamaa ilmaista taekwondo-tuntia, hän ei aavistanut, että se muuttaisi hänen elämänsä suunnan.

Moninkertainen taekwondon suomenmestari Roosa Närhi, 28, aloitti lajin sattumalta 13-vuotiaana.

– Se oli puhdas vahinko, sillä en tiennyt lajista mitään. Koulujen Power Action -toiminnan eli nykyisen Mihi-toiminnan kautta lajia pääsi kokeilemaan ilmaiseksi ja lähdin kaverin houkuttelemana mukaan, Roosa muistelee.

Ensimmäinen tunti Kupittaan yläkoulun liikuntasalissa oli Roosan mielestä kuitenkin yllättävän jännä.

– Siisteimpiä olivat hypyt ja potkut, kaikki vauhdikkaat elementit. Niihin ihastuin heti.

Laji vei Roosan kertaheitolla mukanaan. Jo vuoden päästä hän aloitti kilpailemisen ja siirtyi apuvalmentajaksi. Mustan vyön Roosa sai 16-vuotiaana. Ennen taekwondoa Roosa oli harrastanut vähän sitä sun tätä, eniten sirkuskoulua ja kiipeilyä.

– Kai minä ihastuin siihen, että laji oli niin erilaista kuin mikään muu, mitä olin kokeillut. Alkuvaiheessa uusia tekniikoita tuli koko ajan lisää ja oma kehittyminen oli todella nopeaa ja konkreettista.

Iloa lapsille ja nuorille

Roosa on mielissään siitä, että häntä oli ehdotettu valopilkuksi.

– Onhan se iloinen yllätys saada tuollainen titteli. Haluan edistää lasten ja nuorten liikuntaharrastusta kokonaisvaltaisesti. Tiedän, että olen monille nuoremmille esikuva ja siksi pyrin elämään ja toimimaankin sen mukaisesti. Jos voin valmentamalla tuoda iloa lapsille ja nuorille sekä heidän vanhemmilleen, se on valtavan hieno asia.

Roosa toimii oman seuransa Budokwai Taekwondon valmennuspäällikkönä.

– Valmennuspäällikön toimenkuva on laaja: olen seuratoiminnan monitoimihenkilö, koulutan ohjaajia, valmennan, suunnittelen harjoituskalenterin ja katson, että valmennuslinjamme pitää.

Budokwaissa on noin 400 jäsentä ja se on Suomen suurimpia taekwondo-seuroja.

– Olen onnekas, että saan palkkaa työstä, jota varmaan muutenkin tekisin.

Roosa on valmentanut koko taekwondo-uransa: ensin palkattomana apuohjaajana ja vuodesta 2011 lähtien palkattuna valmentajana. Seuran valmennuspäällikkönä hän aloitti syksyllä 2017.

– Nautin valmentamisesta todella paljon. On hienoa, että voi siirtää eteenpäin sitä mitä on itse joskus saanut. Ja valmentaminen tuo itsellekin valtavasti iloa ja oivalluksia. Siinä katsoo lajia ihan eri näkövinkkelistä kuin itse treenatessa.

Valmennusuransa aikana Roosa on kohdannut erilaisia ihmisiä, ja on oppinut, miten toisesta saa parhaan suorituksen irti ja miten ryhmää johdetaan.

– Joka päivä oppii jotain, sillä ihmiset ja tilanteet vaihtelevat. Hauska hetki oli muutama vuosi sitten, kun eräs nuorukainen, jota olin valmentanut 3-vuotiaasta lähtien, suoritti mustan vyön. Tajusin, että olen tosiaan valmentanut jo aika kauan, Roosa nauraa.

Roosa on ollut aktiivisesti mukana myös Turun kaupungin Liikkuva koulu -toiminnan suunnittelussa. Hän kuuluu kaupungin harrastetyöryhmään seuraedustajana ja on ryhmässä mukana kehittämässä toimintaa. Liikkuva koulu -työryhmä miettii, miten koulupäiviin saadaan sisällytettyä luontevasti mahdollisimman paljon liikuntaa.

Ennen otteluita viilipytty

Roosa treenaa noin 15 tuntia viikossa ja valmentaa noin 15 tuntia.

Päivärutiini on selkeä: aamukahdeksalta on aamutreeni, joka pitää sisällään oheisharjoitteita, punttisalia tai nopeusharjoitteita. Tämän jälkeen Roosa asettuu tietokoneelle tekemään töitä, eli hoitaa seuran valmennusasioita. Sitten vuorossa ovat joko ensin omat treenit ja sitten valmennusta tai toisin päin.

Turussa, Budokwain tiloissa, sijaitsee Suomen Taekwondoliiton valmennuskeskus eli Suomen parhaimmisto harjoittelee Turussa. Valmennuskeskusta vetää nuorten olympia-valmentaja Jarkko Mäkinen.

Lajina taekwondo vaatii hyvää liikkuvuutta, nopeutta, kehonhallintaa ja kestävyyttä.

– Minulla oli onneksi tähän lajiin sopivat ominaisuudet, pituutta olisi kyllä hyvä olla vähän enemmän, 173-senttinen Roosa nauraa.

Ennen ottelua Roosa yrittää olla mahdollisimman viilipytty.

– Mitä enemmän ottelua ajattelen, sitä enemmän alan jännittää. Siksi yritän olla mahdollisimman rennosti. Rentous ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Keskittyminen on kaiken a ja o.

Roosa Närhi

– Lasten ja nuorten kehittymistä on palkitsevaa seurata. Jos voin antaa iloa treenaamiseen, se on loistojuttu, Roosa Närhi sanoo.

Ikinä ei saa luovuttaa

Kilpailu-ura on vaatinut ennen kaikkea määrätietoisuutta ja kärsivällisyyttä.

– Suurin läksy on ollut se, että on pystyttävä työskentelemään, vaikka eteen tulisi vastoinkäymisiä, sillä niitä tulee kaikille. Ikinä ei saa luovuttaa.

Lajin luonteeseen kuuluu se, että kisoissa ottelut käydään paras jatkoon -periaatteella. Jos ensimmäisellä kierrokselle osuu kova vastus, jolle häviää, seinä nousee automaattisesti pystyyn.

– Eniten on varmasti jäänyt harmittamaan, kun vuoden 2015 MM-kisoissa sain ensimmäisellä kierroksella vastustajakseni Nina Kläyn, joka oli silloin ranking-ykkönen. Etenimme tasapisteissä kolmanteen erään ja minulla olisi ollut ihan todellinen mahdollisuus lyödä hänet. Kolmannessa erässä sain kuitenkin sydämen rytmihäiriön, joka vei kaikki voimat. Hävisin matsin ja tipuin jatkosta.

– Häviäminen on aina raskasta, mutta tappion hetkelläkin pitää muistaa miettiä, että jotkut asiat menivät varmasti myös hyvin, mutta eivät vain riittävän hyvin.

Kun Roosalta kysyy, mikä on ollut hänen uransa suurin voitto, vastaus on aika yllättävä:

– Parasta on ollut se, että olen voinut jatkaa uraani näin pitkälle. Aika moni lopettaa jo paljon nuorempana. Täytän tänä vuonna 29 ja olen vasta nyt lopettelemassa kilpauraa. Kiitollinen olen myös siitä, ettei kohdalle ole osunut vakavia loukkaantumisia, sekin on tietysti tukenut jatkamista.

Roosa on vaatimaton, sillä hän voisi luetella myös tukun hienoja voittoja: Vuosina 2005–2011 hän erikoistui liikesarjakilpailuun ja saavutti muun muassa kuusi henkilökohtaista suomenmestaruutta, muutaman pohjoismaidenmestaruuden junioreissa ja aikuisissa sekä historiallisen finaalisijan MM-kilpailuissa aikuisten sarjassa.

Vuonna 2012 Roosa jätti liikesarjalavat ja siirtyi kilpaotteluun, jossa hän on saavuttanut muun muassa kolme suomenmestaruutta, opiskelijoiden EM-hopeaa ja pronssia sekä EM5-sijan.

Muutoksen edessä

Tänä keväänä Roosa valmistuu liikunnanohjaajaksi Haaga-Heliasta, Vierumäen toimipisteestä. Opinnäytetyössään hän tutkii, miten saisi nuoret harrastajat sitoutumaan lajiin ja seuraan valmentamisen kautta.

Viime vuonna Roosa kävi myös Olympiakomitean järjestämän urheilujohtajakoulutuksen. Naisille suunnattu koulutus kesti vuoden ja se järjestettiin ensimmäistä kertaa. Jokainen sai kurssilta myös oman mentorin. Roosan mentori oli Suomen Paraolympiakomitean pääsihteeri Tero Kuorikoski.

– Hän oli todella innostava henkilö, jolta opin paljon. Teron ansiosta pääsin tekemään myös opintoihini kuuluvan työharjoittelun Paralympiakomiteaan.

Laji on antanut paljon, mutta nyt Roosa haluaa tehdä omassa elämässään tilaa myös muille asioille.

– Olen päättänyt, että vähennän kilpailemista tällä kaudella merkittävästi. Jatkan treenaamista, mutta ehkä siinäkin tahti vähän hiljenee.

– Olen alkanut nauttia enemmän muista asioista elämässä. Kilpaileminen ei ole enää itselle elämän ja kuoleman kysymys.

Monesti Roosa edelleen miettii tuota päivää kuusitoista vuotta sitten, kun hän asteli ensimmäiselle taekwondo-tunnilleen.

– Ei voi tietää, missä olisin nyt, jollen olisi silloin lähtenyt yksiin treeneihin. Ehkä minusta olisi tullut arkkitehti tai sisustusarkkitehti, mistä siihen aikaan haaveilin, hän naurahtaa.

Roosan tärkeät vuodet

1990 syntyy Turussa

2003 osallistuu ensimmäiselle taekwondo-tunnilleen

2006 saa mustan vyön

2010 kirjoittaa ylioppilaaksi Aurajoen urheilulukiosta

2011 MM-finaali (8. sija) liikesarjoissa

2013 suorittaa liikunnan ammattitutkinnon Pajulahden urheiluopistossa

2014 EM 5.-sija ottelussa

2015 pääsee opiskelemaan liikunnanohjaajaksi ammattikorkeakouluun

2017 päätoimiseksi työntekijäksi taekwondon pariin

Jarkko Mäkinen Elina Kaukoluoto ja Mikko Huhtanen.

Jarkko Mäkinen Elina Kaukoluoto ja Mikko Huhtanen.

Roosasta sanottua

Jarkko Mäkinen, Nuorten Olympiavalmentaja, taekwondon valtakunnallisen valmennuskeskuksen vastuuvalmentaja, aikuisten maajoukkueen vastuuvalmentaja. Ehdotti Roosaa valopilkuksi.

Suomen suurimman taekwondoseuran, Budokwai Taekwondon, valmennuspäällikkönä toimiva Roosa on kirjaimellisesti seuran valopilkku. Hän kilpaurheilee itse ja johtaa esimerkillään usean sadan lapsiharrastajan rivistöä liikkunnalliseen elämäntapaan. Roosa on innovaattori ja useiden kekseliäiden hankkeiden alullepanija. Aktiivisesti kaupungin Liikkuva koulu -toimintaan ja muuhun liikunnalliseen kehitystyöhön osallistuva Roosa kelpaa erinomaisesti koko Turun valopilkuksi.

Mikko Huhtanen, Budokwai Taekwondo -seuran puheenjohtaja.

Puheenjohtajana on upeaa, kun johtokunnan jäsen ja seuran ainoa palkattu työntekijä omaa positiivisen ja valoisan asenteen elämään ja kaikkeen tekemiseen. Ohjaaja-Roosa hymyilee valoisasti ja sanoo päättäväisen kannustavasti, että vielä kymmenen toistoa, vaikkei yhtään jaksaisi. Työntekijä-Roosalla on aina aikaa harrastajille ja häntä on helppo lähestyä. Hän on työssään erittäin kunnianhimoinen, järjestelmällinen ja suunnitelmallinen. Treenaaja-Ottelija Roosa hymyileekin sitten hivenen vähemmän, kun on actionin aika. Minulla on ollut etuoikeus seurata jo toistakymmentä vuotta pienen tytön kasvamista urheilun parissa nuoreksi naiseksi, joka on omistanut elämänsä urheilulle ja taekwondolle. Hän on myös määrätietoisesti kouluttanut itseään tietäen, että urheilijan ura ei ole loppuelämän kestävä. Itse uskon että Roosan merkitys tulee olemaan vielä iso Suomen taekwondolle ja toivottavasti myös muullekin urheilulle.

Elina Kaukoluoto, Roosan ystävä.

Roosa on ollut valopilkkuna minun elämässäni yli kymmenen vuotta. Tutustuimme työn kautta ja ystävystyimme. Roosa on ystävänä samanlainen kuin kolleganakin: luotettava, avulias, sydämellinen ja kaiken lisäksi hauska! Roosa on aina ensimmäisenä apuna, jos jollain on hätä. Roosalla on uskomaton määrä energiaa ja hän pyörittääkin oman elämänsä lisäksi myös monen muun elämää. Ihailen Roosaa suunnattomasti ja olen ylpeä, että saan kutsua häntä ystäväkseni!