Olosuhteet määrittävät sähkön hinnan

Sähkön kokonaishinta rakentuu eri tavoin maasta riippuen. Esimerkiksi verojen osuus sähkölaskusta vaihtelee eri maissa murto-osasta yli puoleen. Suomessa vaihteleviin hintoihin vaikuttaa pääasiassa sähkönsiirto.

Kaikkein pisimmän pennin kuluttaja joutuu sähköstään pulittamaan Saksassa, jossa kilowattitunnin kokonaishinta huitelee yli 30 sentissä. Ukrainassa puolestaan summa on neljä senttiä. Suomessa pienelle omakotitaloudelle kilowattitunti maksaa keskimäärin 17 senttiä.

– Energian hinta vaihtelee pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tarjonnan ja kysynnän mukaan. Kysyntä puolestaan vaihtelee talouden suhdanteiden mukaan sekä talvien pakkasista riippuen. Hinta voi hetkittäin olla erittäin korkea tai sitten sähköä saa miltei ilmaiseksi, kertoo Turku Energian sähkönhankintapäällikkö Jari Hallivuori.

Maailmalla sähkön hinta riippuu monista muistakin tekijöistä, kuten geopoliittisesta tilanteesta, eri maiden käytössä olevista energianlähteistä, tuonnista, verkkokustannuksista, ympäristönsuojelukustannuksista, ankarista sääolosuhteista ja verojen tasosta. Jarin mukaan globaalistuva maailma vaikuttaa suoraan kotimaisenkin sähkön hintaan.

Energian hinta vaihtelee pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla tarjonnan ja kysynnän mukaan.

– Siirtoyhteydet Keski-Eurooppaan kytkevät markkinoita toisiinsa, ja uusiutuvan sähkön tuotannon lisäys on muuttanut tilannetta myös täällä meillä.

Suurin vaihtelu siirtohinnoissa ja veroissa

Tanskassa verojen osuus sähköstä on noin 64 prosenttia, kun Maltalla ne kattavat vain 6 prosenttia sähkön kokonaishinnasta. Suomessa valtiolle kerättäviin sähkö- ja arvonlisäveroihin menee kolmannes koko summasta. Meillä verojen ja energiayhtiölle menevän maksun lisäksi jakeluverkkoyhtiölle maksetaan sähkönsiirrosta noin kolmannes.

Suomessa eniten vaihtelua onkin juuri siirtohinnoissa. Sähköverkon rakenne on hyvin erilainen esimerkiksi kaupungeissa ja maalla, mistä johtuen eri verkkoyhtiöt perivät eri suuruisia maksuja. Lisäksi siirtohintoihin vaikuttavat verkkoa käyttävien asiakkaiden sekä verkossa liikkuvan energian määrä.

– Suurimmat kustannukset ovat yleensä siellä, missä asiakasta kohti on laskennallisesti eniten johtoa ja vähiten siirrettävää sähköä. Lisäksi hintoihin vaikuttaa se, koostuuko verkko ilmajohdoista vai maakaapeleista, Turku Energia Sähköverkot Oy:n verkkopalvelupäällikkö Jari Mustaparta kertoo.

Joissakin tapauksissa naapurukset ovat maksaneet aivan eri suuruista siirtohintaa, koska ovat olleet eri verkkoyhtiön asiakkaita. Sähkömarkkinalaki kuitenkin määrää, että saman sähköverkon asiakkaat maksavat yhtenäisen hinnaston mukaan riippumatta siitä, missä päin asuvat.

Vaatimukset nostavat vain sähkön hintaa

Verkkoyhtiöt eivät voi määritellä siirtohintoja mielensä mukaan, sillä Energiavirasto valvoo yhtiöiden liikevoittoa. Valvontamalli sisältää määrityksiä siitä, kuinka kauan sähköt voivat olla poikki milläkin alueella ja kuinka paljon hintoja saa korottaa, jotta tämä saadaan toteutettua. Jotta sähköverkkoyhtiöt voivat toteuttaa velvoitteista seuranneet lisäinvestoinnit, ne ovat joutuneet nostamaan siirtohintoja viranomaisen sallimissa rajoissa.

– Tapani- ja muiden myrskyjen aiheuttamat massiiviset sähkökatkot saivat aikaan velvoitteita verkonhaltijoille. Velvoitteiden mukaan ja siirtymäajan jälkeen sähköt eivät saa olla yhtäjaksoisesti poikki taajamassa yli kuutta tuntia ja maaseudulla yli 36 tuntia, Jari Mustaparta sanoo.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan siirtohinnat tulevat vuoteen 2028 mennessä nousemaan 10–40 prosenttia. Hintamuutoksia on kuitenkin vaikea ennustaa, koska yleinen talouskehitys vaikuttaa niihin voimakkaasti.