Monessa roolissa

26.08.2019 // Teksti Pirkko Soininen // Kuvat Mikael Soininen

Paraislainen Riddo Ridberg on musiikki- ja teatterialan monitoimimies, joka soittaa, säveltää, sovittaa, ohjaa, näyttelee ja opettaa. Monet nuoret ovat uskaltautuneet lavalle Riddon kannustamana.

Teatterin ja musiikin monitoimimies Riddo Ridberg on ihmeissään, kun kuulee, että häntä on ehdotettu valopilkuksi.

– En koe olevani valopilkku, sellainen ihminen on nauravainen, iloinen ja reipas. Mutta olen minä positiivinen ja toivottavasti kannustava ja inspiroiva nuorille, joita ohjaan.

Haastattelun aikana Riddo osoittautuu varsin hulvattomaksi tyypiksi. Totisen kuoren alla on piilossa aikamoinen huumorismies, ja välillä Riddo intoutuu imitoimaan milloin mitäkin niin, että kuulijoilla on naurussa pitelemistä.

Tanssibändi 15-vuotiaana

Riddon isä oli pelimanni ja harrastenäyttelijä, joka antoi pojalle haitarin tämän ollessa 10-vuotias.

– Isä oli aito kansanmuusikko, joka soitti viulua ja haitaria korvakuulolta.

Kun isä näki, miten Riddo käänsi haitarin nurinpäin, laittoi koskettimet syliinsä ja pyysi kaverin vetämään palkeita, hän inspiroitui hankkimaan pojalle oikeat koskettimet.

– Kun tulin koulusta, sähköurut odottivat huoneessa – isä oli käynyt salaa ostamassa ne. Jo samana päivänä tein ensimmäisen oman sävellykseni. Se oli tietysti ihan yksinkertainen melodia, mutta pian sen jälkeen perustimme kolmen kaverin kanssa bändin. Minä olin 15-vuotias, toiset vuoden pari nuorempia.

Bändin nimi oli Creamers. Se oli perinteinen tanssibändi, joka soitti kaikki perusvalssit ja -tangot. Vajaan kymmenen vuoden aikana he tekivät yli 350 tanssikeikkaa, kunnes pillit laitettiin pussiin, kun porukka lähti vuorotellen armeijaan.

– Treenasimme meidän kellarissa ja keikkoja oli melkein joka viikko. Meillä oli oma 11-metrinen bussi ja isä oli kuskina, kunnes minä täytin ensimmäisenä 18 ja sain ajokortin.

– Kun talvisin oli 30 astetta pakkasta, isä makasi moottorin alla ja sulatti lämpöpuhaltimella moottorin, jotta auto saatiin vedettyä käyntiin. Olihan se mielenkiintoista, mutta vain kerran bussi jätti meidät tielle.

Legendaarinen äänitysstudio

Kun oma bändi oli aikatauluhaasteiden takia kuopattu, Riddo päätti lähteä opiskelemaan Lapväärtiin folkhögskolanin pop- ja jazzmusiikin linjalle.

– Koulussa näkemys musiikin tekemisestä avartui toden teolla. Opin myös säveltämään ja sovittamaan.

Koulun jälkeen Riddo heittäytyi heti uskaliaasti freelanceriksi. Ensimmäiset vuodet olivat varsinaista palapeliä: Riddo opetti lapsille pianonsoittoa, järjesti nuorille kesäisin musiikkileirejä eri puolilla saaristoa, teki revyitä, sävelsi, soitti tanssibändeissä ja kokeili myös jazzbändissä soittamista.

Sitten hän perusti kolmen kaverinsa kanssa Paraisille legendaarisen äänitysstudion, Music Boxin.

– Meillä oli 24-raitainen, ammattilaisstandardit täyttävä studio, mutta varsinainen vetonaulamme oli studion sijainti keskellä metsää meren rannalla.

Kauko Röyhkä, 22-Pistepirkko, Ismo Alanko Säätiö, Juliet Jonesin sydän ja Neljä Ruusua muiden muassa äänittivät levynsä studiolla. Myös Pekko Aikamiespoika teki ensimmäisen singlensä siellä.

– Muusikot viihtyivät meillä, sillä kartanossa oli lääniä soittaa, luonnonrauha eikä baareja lähimaillakaan.

Homma päätettiin lopettaa 1998, kun digitaalitallentimet olivat vallanneet alaa ja monet bändit halusivat äänittää levynsä itse kotistudioillaan.

Teatteri imaisi mukaansa

Tässä vaiheessa Riddo oli jo löytänyt teatterin. Hänestä tuli vuonna 1996 sattumalta teatteriohjaaja, kun hän ei löytänyt nuoriso- projektiin ketään ”oikeaa” ohjaajaa.

– Päätin kokeilla ohjaamista itse, sillä olin kuitenkin ollut teatterissa mukana jo yli kymmenen vuotta muusikkona ja näyttelijänä.

Unohtumattomia ovat Paraisilla joka toinen talvi toteutettavat nuorten musiikki- showt, jotka Riddo on ohjannut alusta, vuodesta 2000, lähtien.

– Se on aivan ainutlaatuista – missään muualla en tiedä kaupungin tukevan samalla tavalla nuorten musiikkiteatteriharrastusta, Riddo kehuu.

Näytelmiin pääsevät mukaan kaikki halukkaat vähintään 13-vuotiaat paraislaiset ja Paraisilla koulua käyvät nuoret. Viime talvena mukana oli 55 nuorta, mutta enimmillään heitä on ollut peräti 90. Monet ovat mukana monta kertaa. Viime vuoden talvishown näki yli 4 000 katsojaa.

Nuorilta saa energiaa

Riddo tykkää tehdä teatteria nuorten kanssa, sillä hän saa heistä energiaa.

– On kiinnostavaa seurata, miten nuorten itsevarmuus lisääntyy prosessin aikana ja persoonallisuus tulee esiin. Ensimmäiset viikot he ovat aina kaksi erillistä laumaa: suomen- ja ruotsinkieliset. Sitten teemme yhdessä harjoitteita, sekoitan tahallani laumoja, ja porukasta tulee yksi energinen joukko, jossa ei ole ikä- tai kielimuureja.

– Jotkut kysyvät, että eivätkö ne nuoret ole ihan mahdottomia. No, monet aikuisetkin ovat mahdottomia. Nuoriin pitää luottaa ja heille pitää antaa vastuuta. En halua olla mikään diktaattori, vaikka ohjaankin. Enemmän olen nuorten kaveri, vaikka minulla onkin lopullinen päätösvalta.

Moni nuori on myöhemmin lähtenyt opiskelemaan musiikkiteatteria, ja kolme on päässyt jopa Teatterikorkeakouluun.

Yli 60 ohjausta

Teaterboulage eli Paraisten teatteriyhdistys aloitti toimintansa vuonna 1997. Nykyään Riddo on yhdistyksen taiteellinen johtaja. Yhdistys on tuottanut alusta asti 1–4 esitystä vuodessa.

– Olen ollut mukana 23 kesää. Ihan aina en ole ohjannut, mutta aina olen ollut jollakin tapana mukana, muusikkona tai näyttelijänä.

Tänä kesänä teatterissa nähtiin näytelmä Babyface, joka oli kantaesitys, kuten kahtena aiempanakin kesänä nähdyt näytelmät.

– Meillä on Paraisilla kaksi hienoa käsikirjoittajaa, Skini Lindgård ja Daniela Franzell, jotka kirjoittavat meille näytelmiä. Syksyllä Riddo ohjaa näytelmän Heila hakusessa Kaarina-Teatterissa, se on hänen 65. ohjaustyönsä.

Beatlesin jalanjäljissä

Elokuun lopussa Riddo esiintyy She´s Leaving Home -bändinsä kanssa Liverpoolissa. Liverpoolissa järjestetään vuosittain suuri International ternational Beatle Week, jossa esiintyy kymmeniä Beatlesia soittavia bändejä ympäri maailmaa. Esiintyjiksi haluavia bändejä on aina satoja, ja tänä vuonna valituiksi tuli 70, joista peräti kaksi Suomesta.

– Teemme homman vähän eri tavalla. Meillä ei ole bändissä lainkaan kitaristia, vain kosketinsoittaja, basisti ja rumpali – laulajammekin on nainen. Ei ole mitään järkeä matkia alkuperäistä.

Riddo on mukana monessa eri bändissä: Green Onion soittaa cover-biisejä, Burned Picture pelkästään Deep Purplen biisejä ja Bruce Almighty Bruce Springsteenin biisejä. Lisäksi Riddo tekee omaa folkhenkistä musiikkia FoLKRÖRELSEN-bändin kanssa.

– Ihastuin jo lapsena Konsta Jylhän musiikkiin, sillä lauluissa oli hieno melankolinen tunnelma. Innostuin itse säveltämään vähän samantyylistä, jossa on kuitenkin pop-vaikutteita. Vaimo sanoi, että minun pitäisi äänittää biisit, ja niin minä sitten teinkin, kun sain yhden vuoden työskentelyapurahan ja oli aikaa äänittää. Muutama vuosi sitten ilmestyneellä levyllä soivat muun muassa viulu, haitari ja polkuharmoni.

Sählyä ja risottoa

Riddo on ollut vaimonsa kanssa yhdessä 16-vuotiaasta saakka eli yli 40 vuotta.

– Tämä freelancerin elämä on vaatinut rinnalle ymmärtäväisen vaimon, joka on itsekin kulttuurialalla.

Myös lapset ovat valinneet kulttuurialat: tytär tekee Åbo Svenska Teaterilla yleisötyötä ja poika opiskelee äänisuunnittelua Helsingissä. Tytär on ollut myös Teaterboulagen esityksissä tuottajana.

Vaikka työ viekin paljon aikaa, ehtii Riddo myös harrastaa. Hän pelaa kerran viikossa sählyä maalivahtina, kuuntelee musiikkia ja käy vaimon kanssa teatterissa sekä konserteissa. Parilla oli moottoripyörä 15 vuotta, mutta Riddo myi sen pois syksyllä, kun aika ei oikein enää riittänyt siihen harrastukseen. Riddo on myös ajanut trialia, mutta trial MP on seissyt tallissa monta vuotta. Hän on myös innokas kokki.

– Ruotsalaisen ohjaajakaverini kanssa meillä on kahden hengen risottoklubi, vaihdamme reseptejä ja kerromme valokuvin kokkaamistamme risotoista, Riddo nauraa.

Riddon tärkeät vuodet

1960 syntyy Paraisilla

1970 aloittaa hanurinsoiton

1976 perustaa ensimmäisen bändinsä

1986 valmistuu LaFo:n popjazzlinjalta

1987 aloittaa freelancerina musiikkialalla

1989 perustaa Music Box -studion kolmen kaverin kanssa

2000 ohjaa ensimmäisen nuorten show’n

2003 aloittaa Teaterboulagen taiteellisena johtaja

2014 aloittaa Poprock-Kuoron vetäjänä

2017 saa Svenska Kulturfondenin ison kulttuuripalkinnon

2019 soittaa She´s Leaving Home -bändinsä kanssa Liverpoolissa

 

Wilma Salo, Peggy Wallin & Bobo Lundén

Riddosta sanottua

Wilma Salo, Valopilkun ehdottaja

Riddo on järjestänyt yhdeksän nuoriso- show’ta Paraisilla, viimeisin oli Cloud 9 alkuvuonna 2019. Kaikki halukkaat nuoret ovat olleet tervetulleita mukaan joko näyttelemään, laulamaan, tanssimaan tai soittamaan. Riddo on hyvin aktiivinen suomenruotsalaisessa kulttuurityössä teatterinohjaajana ja muusikkona. Hän on tosi mukava ja ystävällinen, kannustava ja huomioi kaikkia tasavertaisesti. Me kaikki nuoret arvostamme Riddon työtä ja hänen kanssaan on tosi helppoa ja hauskaa. Hän kannustaa kaikkia uskomaan itseensä.

Peggy Wallin, Laulaja Riddon poprock-kuorossa

Ilman Riddoa Paraisilla ei olisi yhtä rikasta teatteri- tai musiikkielämää. Hän saa kaiken ikäiset mukaan huumorilla, kovalla tietämyksellään ja inspiroivalla tavallaan ohjata sekä opettaa.

Bobo Lundén, Tukholmalainen ohjaaja, käsikirjoittaja ja ystävä

Riddo och jag träffades för 20 år sedan och jag har från första stund uppskattat hans ärlighet och enastående förmåga att vilja lyfta andra människor han jobbar med. Med krass humor, tveklöshet, stor ödmjukhet och kunnande inger han ett stort förtroende och trygghet. Det han gjort och betytt för Teaterboulage och Pargas är enastående och unikt. Hans insatser som musiker, regissör, skådespelare och pedagog kommer det säkert att skrivas böcker och artiklar om i framtiden och jag skulle inte bli förvånad om det också restes en staty.